Puheenjohtaja Juha Hallan kynästä saatiin seuraava teksti koskien peurajahdin loppukautta:
No niinhän siinä sitten kävi, että peurajahti osaltamme normalisoitui ja saalismäärä pieneni käytettyyn aikaan nähden. Loppujahdissa saimme saaliiksi yhden vasan jahtikauden, eli tammikuun loppuun mennessä. Näin ollen 4,5:stä luvasta käytimme 3 (2 pukkia ja 2 vasaa). Edellisessä tarinassa mainitun kolaripeuran tilalle meille myönnettiin uusi lupa.
Lupia jäi käyttämättä, mutta ei se tuntunut ketään liiemmin haittaavan. Toimintaa ja tilanteita oli riittävästi ja paikkoja saada luvat käytettyä. Parhaimmillaan meillä oli näköhavainto ainakin 12 eri peurasta jahtipäivän aikana. Syystä tai toisesta peurat vetivät kuitenkin pidemmän korren.
Voisi kuvitella, että peurajahti näin pienillä alueilla kuin meillä on, olisi helppoa eikä jättäisi peuroille paljoakaan mahdollisuuksia. Hitaasti etenevä mäyräkoira antaa kuitenkin peuralle mahdollisuuden tarkkailla tilannetta ja hakea turvallisimman kohdan läpäistä passiketjun. Niinkuin muussakin luonnon kanssakäymisessä saaliin ja saalistajan välillä, taitavampi voittaa.
Monesti ratkaisut tapahtuvat metrin ja sekunnin sisällä. Kummalta puolelta pusikkoa saalis tulee metsästäjän eteen ratkaiseen monesti lopputuloksen. Pysähtyykö peura juuri pusikon taakse, vai astuuko vielä askeleen eteenpäin lapa näkyville. Katsooko metsästäjä juuri väärällä hetkellä oikealle, kun peurat ohittavat vasemmalta… Jne. jne. Juuri tämä tekee harrastuksestamme niin mielenkiintoisen, varsinkin kun riistaa on riittävästi.
Itse olen tyytyväinen jahdin lopputulokseen. Toki olisi vielä loput luvat voitu käyttää kantaa heikentämättä, mutta kokonaisuutena sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Tärkeintä oli huomata kuinka oikein olemme tehneet asioita. Kanta vaikuttaa todella laadukkaalta, niinkuin sivuilta löytyvistä riistakamerakuvista voidaan todeta: On isoa ja pientä pukkia, lehmää ja vasaa. Lisäksi on hienoa todeta, kuinka tasavahva peurakanta meillä on Toverilan kanssa. Tämäkin osaltaan osoittaa eri seurojen välisen yhteistyön tuomista hyödyistä.
Vielä ei ole aika ahnehtia saalismäärien suhteen, kaikihan tiedämme millainen loppu ahneella on. Yhdessä ajattelemattomassa jahtikaudessa on mahdollista pienentää edellisten vuosien saavutuksia huomattavasti. Keskustelut Toverilan metsästäjien kanssa osoittavat kuitenkin, että mitään vaaraa tähän ylilyöntiin ei ole. Uskon, että mikäli ilveskanta ei aivan karkaa käsistä, niin saamme kantaa hedelmää tähän astisesta työstä vielä pitkään. Myös jälkipolvet kiittävät.
Juha