Turha Toivon puheenjohtaja Juha Halla kertoo myös käynnissä olevan peurajahdin kuluista tähän asti, sillä tapahtumia on riittänyt:
Peurajahti vol 1
Hirvijahdista en keksinyt kerrottavaa kuin muutamien virkkeiden verran. Sen verran vähän tapahtumia kertyi koko syksylle, ainakin silloin kun olin itse mukana. Peurajahti onkin ollut jo aivan eri tarina. Tapahtumia on riittänyt jokaiselle neljälle jahtipäivälle.
Aivan ensiksi tahdon huomioida loistavan yhteistyön naapuriseuramme Toverilan kanssa. Vuosien yhteistyö on hionut peurajahdin lähes kuin olisimme samaa seuraa. Yhteishenki on samanlainen kuin Turha Toivon hirviporukan kesken. Helposti voisi ajatella, että ammutaan mielummin teidän seuran puolelta peurat, jotta omamme säästyisi. Näin ei kuitenkaan tunnuta ajattelevan kummassakaan seurassa. Ruokintapaikat, riistakamerat ja aktiivinen kannan tarkkailu on tuonut tilanteen, jossa sopivan yksilön poistaminen peurakannasta on kaikkien etu. Ei ole väliä kumman seuran alueella kannan säätely tapahtuu. Ja tasaisesti on luvat tähän asti käytettykin. Mikäli jonkinlaista kateellisuutta esiintyy, niin olen täysin onnistunut missaamaan sen.
Mutta itse jahtiin. Neljä päivää, neljä saalista, neljä eri ampujaa. Jokaiselle päivälle oma. Tähän asti saaliina 3 pukkia ja 1 vasa. Kaiken lisäksi 2 pukeista poistettiin kärsimästä luonnosta. Toisella oli sorkka vioittunut kipeän näköiseksi jossakin onnettomuudessa. Toinen taas oli edellisen illan liikenneonnettomuuden uhri. Sen toinen takajalka oli murtunut auton osuessa siihen, vaikka osuma oli tapahtunut hiljaisessa vauhdissa. Tästä syystä onkin aina syytä ilmoittaa hirvieläinonnettomuudet poliisille, vaikka autoon ei olisikaan tullut mitään näkyvää vauriota.
Kolmen pukin jälkeen olikin aika tähdentää verotussuunnitelmaa. Pelkkiä sarvipäitä ei voi vähentää ilman kannan vääristymistä. Vasajahtiin oli panostettava. Villissä luonnossakin pedot saalistavat heikoimmat yksilöt. Käytännössä tämä tietysti tarkoittaa vanhoja, sairaita ja ensisijassa eläimistä nuorempia (vasat, poikaset, jne. riippuen eläinlajista). Ihmisen tehtävä on toimia säätelijänä täällä, missä on paljon ihmisasutusta ja pienet metsästysalueet. Tämä meidän pitää muistaa ennen liipasimen painamista, oli kyse sitten peurajahdista tai muusta metsästyksestä. Eläimet eivät kunnioita seurojen rajoja. Tämän vuoksi tulisi eri seurojen jäsenien kunnioittaa naapuriseurojen jäseniä. Oikeanlainen verotus hyödyttää myös muita, ei pelkästään meitä kahta seuraa.
Peurakanta tuntuu olevan melko elinvoimainen alueellamme. Syitä siihen on useampia: Tehokas ruokinta (joka hyödyttää myös muuta riistaa), maltillinen ja oikeanlainen verotus, sekä itseäni yllättänyt odotettua pienempi kissapetojen vaikutus (ainakin toistaiseksi). Petopaineeseen on varmaankin osaltaan vaikuttanut riittävän usean ruokintapaikan määrä. Lisäksi talojen pihoilta on helppo poimia rusakoita, ainakin niin kauan kun niitä siellä vielä on.
-Juha-